Reflektoinnin aika

Ai­van sat­tu­mal­ta en kui­ten­kaan UI/UX-suun­nit­te­li­jan pes­tiin il­mes­ty­nyt, sil­lä kä­vin Hy­per Is­lan­dis­sa kah­dek­san kuu­kau­den in­ten­sii­vi­sen työ­elä­mäs­sä jo ole­vil­le suun­na­tun UX De­sig­ner Ups­kill-oh­jel­man, jon­ka puo­li­vä­lis­sä Lin­da ot­ti Lin­ke­dI­nis­sä yh­teyt­tä. 

Päi­vit­täin saan ol­la yl­peä työyh­tei­sön kas­va­mi­ses­ta ja laa­dul­li­ses­ta ta­son nos­ta­mi­ses­ta, jo­ta te­ki­jät it­se vie­vät eteen­päin. Tä­män li­säk­si pie­ni de­sign-ops-tök­ki­mi­nen ai­na so­pi­vas­sa vä­lis­sä vie diplo­mi-in­si­nöö­rien te­ke­mis­tä hie­man peh­meäm­pään suun­taan. 

Sc­ru­min mah­dol­lis­ta­ma it­seoh­jau­tu­vuus ja sa­mal­la vas­tuun ot­ta­mi­nen tuo­vat työ­päi­vään mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä ja nä­mä oli­vat myös vah­vo­ja hou­ku­tus­te­ki­jöi­tä ta­lon ai­noan suun­nit­te­li­jan po­si­tio­ta ar­vioi­des­sa­ni. Meil­lä on vah­vas­ti in­hi­mil­li­nen or­ga­ni­saa­tio­kult­tuu­ri, jos­sa saa ja pi­tää ky­syä, mie­lum­min ai­kai­sem­min kuin myö­hem­min. En­sim­mäi­sel­lä työ­vii­kol­la Hen­rik an­toi kak­si neu­voa, jot­ka on vie­neet eteen­päin: tee muis­tiin­pa­no­ja, ky­sy.

De­sign-roo­li oh­jel­mis­to­y­ri­tyk­ses­sä on tek­ni­ses­ti vaa­ti­va nuo­ral­la­tans­si asiak­kaan vaa­ti­mus­ten, tuo­tan­non te­hok­kuu­den ja lop­pu­käyt­tä­jän ko­ke­muk­sen vä­lil­lä. Jos yh­teen suun­taan ve­de­tään lii­kaa niin se on jos­tain muus­ta suun­nas­ta pois. Kas­va­vas­sa toi­mis­tos­sa on pal­jon vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sia – eh­dot­taa saa, mut­ta sit­ten pi­tää myös toi­mit­taa. 

Täs­tä hy­vä­nä esi­merk­ki­nä on Loik­ka De­sign Sprint, jon­ka muo­toi­lin pää­osin Googlen De­sign Sprin­tin, De­sign Sprint Aca­de­myn De­sign Sprint 2.0:an, Hy­per Is­lan­din me­to­dien ja toi­mis­ton pop­poon kah­dek­san vii­kon tes­ti­jak­son avul­la.

Mark­ki­noin­ti­vies­tin­tä­ko­ke­mus on suun­nit­te­li­jan työ­ka­lu­pa­kis­sa vah­va te­ki­jä, mut­ta pel­käs­tään se ei rii­tä. Pi­tää ol­la tun­tei­den he­rät­tä­mi­sen li­säk­si em­pa­tia­ky­kyä käyt­tä­jä­haas­tat­te­lu­jen ja käyt­tö­ta­paus­ten lä­pi­vien­tiin ja tuo­tan­to­ju­nan su­la­van liik­ku­mi­sen mah­dol­lis­ta­vaa tek­nis­tä ym­mär­rys­tä, jot­ta re­sur­soin­ti toi­mii ja pro­jek­ti py­syy ai­ka­tau­lus­sa.

Oh­jel­mis­to­pro­jek­teis­sa ko­ros­tuu vah­vas­ti se, et­tei kau­nis vält­tä­mät­tä ole käy­tet­tä­vä saa­ti käyt­tö­ta­pauk­seen so­vel­tu­va, mut­ta toi­sin­päin asia usein on juu­ri näin – yk­sin­ker­tai­nen ja suo­ra­vii­vai­nen käyt­tö­ta­paus joh­taa laa­dul­li­ses­ti kor­kean vai­ku­tel­man tuo­tok­siin.